"Kieltolaki, joka Maahan julistettu oli, jakoi ihmiset kahteen vihamieliseen leiriin: raittiusritareihin ja juoppojunkkareihin. Kuta ankarammin juomain käyttämistä vainottiin, kuta kovempia rangaistuksia raittiushullut saivat säädetyksi rahvaalle, sitä enemmän kieltolakia rikottiin ja riepoteltiin, sitä kiihkeämmin ilmaantui ”sankarillista” salakuljetusta ja ”jumalatonta” julkijuopottelua. Suuretkin herrat herkuttelivat, pienet narrit napsuttelivat, maanisätkin maiskuttelivat, hienot ja huonot naiset nautiskelivat, äveriäät maanviljelijät viettivät villiä viinajuhlaa, kaupparatsut – nuo salkulliset herrat pilkullisissa housuissa – riehahtelivat kuin löylynlyömät prinssit, työmies ryypiskeli ja tappeli totuttuun tapaan, mökinmuijat muikistelivat suitaan, koulupojat ja tytöntyllykät huvittelivathen huumauksella, viisaustieteen tohtorit, kaiken maailman maisterit saattoivat pumpata pirtua kuin kirnupiimää, tuomarit tuikkuilivat ja tuomitsivat, kaupunkien herrat heiluivat hotelleissa ja kadulla, koulujen korkeat rehtorit esiintyivät jokaviikkoisessa kohmelossa, taiteilijat taapersivat ja tuhersivat taidettaan, komeat kenraalit juopottelivat kuin Olympon jumalat, nuoret sotilaat eivät tienneet mitään viehättävämpää kuin virolaisen viettelyksen, koko armeija syleili kanisteria ja heikonsi hartioitansa Maan vihollista vastaan, vanha hovioikeuden presidentti tai nuori nousukas ministeri eivät katsoneet arvoilleen sopimattomaksi löytää itsensä joskus putkan pahnoilta, poliisimestarit, nuo vaikeimman viran valtiaat, joivat juonikkaasti, poliisit poikkeilivat ankarasta järjestyksestä – itse raittiusvalvojatkin joivat ja petkuttivat aatteitansa.
Kaikki Suomen kansan tärkeimmät tekijät oli Kieltolaki järjettömällä vaatimuksellaan syössyt päihdyttävien juomien äärimäiseen ärtymykseen. Oli syntynyt uhma uhmaa vastaan, valtakunta oli noussut itseänsä vastaan ja särkynyt tuhansiin pirstaleihin.
Maassa käytiin jokapäiväistä periaatteellista kaksintaistelua. Raittiushullun ja juoppohullun miekkojen mittely helisi aamusta iltaan – ja se oli sangen jännittävää katseltavaa.
Mutta samalla se oli inhoittavaa katseltavaa. Surkeita ilmiöitä olivat molemmat: pirtunjuojat ja piimänjuojat, vedenjuojat ja viinanjuojat.
Sillä raittiushullu oli raitis vain omasta intohimostaan, omasta itsekkyydestään ja kunnianhimostaan, mutta juoppo oli juoppo vain vastushalustaan, vapaudenhalustaan ja äärimmäisestä halveksimisestaan raittiusritareita kohtaan, noita ”ikäviä”, ”tekosiveitä”, ”kuivia” kansalaisia kohtaan, jotka henkisesti eivät kohonneet vähääkään yli keskitason, vaan päinvastoin olivat usein alempana niitä, jotka uskalsivat rikkoa kieltolakia.
Sillä kaikkina aikoina oli maailmassa juotu ja iloittu – mutta ei koskaan ennen oltu vietelty ihmisiä huumaamaan aistejansa niin huonoilla juomilla kuin Kieltolain ankarimpana aikana Suomen Tasavallassa.
Caveant consules! Kavahtakoot kansan johtajat!"
