Ensimmäisinä Ottopoika-nimitysten vuosina meillä oli tapana käydä pyytämässä St. Patrick’s Dayn aikaan eli kuukausi ennen Oton nimipäivää virallisesti Veljeskunnassa parhaaksi katsottua kandidaattia ottamaan titteli vastaan.
Tosin ensimmäisen Ottopojan eli toimittaja Aarno ”Loka” Laitisen nimitimme vuonna 1993 häntä etukäteen mitenkään informoimatta. Hänen merkittäväksi ansiokseen katsottiin erityisesti se, kun hän kertoi viisikymmenvuotishaastattelussaan Hesarissa, että kesämökin pitää olla niin lähellä, että sinne pääsee sporalla. Lokalla ja vaimollaan Seija Sartilla oli siihen aikaan mökki siirtolapuutarha-alueella Meilahdessa, jonne he näppärästi pääsivät sporalla himastaan Katajanokalta. Muuten, ensimmäinen Ottopoikamme asuu edelleenkin samassa talossa Vyökatu kympissä kuin perustajajäseniimme kuuluva Kaurasen Pena.
Kun sitten vuoden 1994 Ottopojaksi nimitettiin Posti- ja telelaitoksen pääjohtaja Pekka Vennamo, niin kaikki tapahtui ”virallista proseduuriamme”noudattaen. Kolmiveljeksinen delegaatiomme, johon kuuluivat minun lisäkseni Jouko Hiekkasalmi ja Kari ”Sautski” Sautero, oli varannut ajan pääjohtajan esikuntaan kuuluneelta viestintäjohtaja Leif Wikholmilta, joka ohjasikin meidät oitis pääjohtajan virkahuoneeseen. Siirryttyämme sieltä pääjohtajan lepo- ja virkistyshuoneeseen (*, esitin K.H.P.V.:n virallisen pyynnön saadaksemme Pekka Vennamon suostumuksen Ottopojaksi.
Hyvä kun edes ehdin lopettaa puheenvuoroni, kun tuleva Ottopoika vastasi ”kosintaan” myöntävästi.
Ja jatkoi, että ”kyllä nyt olut maistuisi”, johon Veljekset kolmiäänisesti vastasivat, että ”niin maistuisi”. Silloin oli näet elintarvikelakko, jolloin olutkin kuului elintarvikkeisiin, ja kyseinen janojuoma oli kiven alla. Tai tässä tapauksessa varsin lähellä pääjohtajan takana olevan snadin jääkaapin uumenissa. Siltä seisomalta hän avasi jääkaapin oven ja noukki kaapista neljä huurteista olutpulloa, jotka muistaakseni olivat Auraa – Pekka V:hän on Turun poikia!
Ja siunatuksi lopuksi, kuten Iki-Kianto K.H.P.V.-kirjassaan kirjoitti, viimeinen lause Kauppalehden Kolmossivun toimittajan Pekka Kostamon jutusta koskien Posti-Pekan viisikymmenvuotisjuhlia 7.11.1994 Postitalon ylimmässä kerroksessa:
”Syntymäpäiväkutsuilla nähtiin myös K.H.P.V.n rattoisa onnittelujoukkue, joka viihtyi eritoten tarjoilupöydän antimien parissa”.
*) Lepo- ja virkistyshuone oli perua edellisen pääjohtajan Pekka Tarjanteen ajoilta. Tarjanne joutui normaalia pidempänä miehenä hoitamaan selkäänsä makoilemalla silloin tällöin oikosenaan lavitsalla työpäivien aikana.